Veteraanin yllätysjuhlat
Ystäväpiirissämme, johon kuuluvat vaimoni Maijan lisäksi Kari, Anneli, Pentti, Marjatta, Jussi ja Airi, on ollut tapana järjestää pyöreille vuosille suljetulle piirillemme erikoissyntymäpäiväjuhlat.
60-vuotisjuhlista on sovittu, että sankari itse ja puolisonsa eivät tiedä etukäteen paikkaa ja ohjelmaa. Aika on tietenkin sovittava, että kaikki pääsevät mukaan. Karin synttärit olivat pari vuotta sitten, kun hän on joukon vanhin. Seuraavana oli minun vuoroni. Olen synty nyt huhtikuussa 1945.
Pitkin talvea, ilmeisesti jo syksyllä, porukka kokoontui salaisiin kokouksiin, joihin ei tietenkään kutsuttu minua ja Maijaa. Sitten joskus helmikuussa sovittiin ajankohta, joka sopi kaikille. Se oli pääsiäisen aika eli maaliskuun viimeinen viikonloppu. Vähän myöhemmin tuli kirjallisena varusteluettelo tavaroista, jotka tulisi varata mukaan. Luettelossa oli mm. pilkkivarusteet, moottorikelkka ja reki. Kuljettaja kelkalle olisi järjestäjien toimesta. Tästä sai jo pienen aavistuksen siitä, mitä olisi tulossa.
Maaliskuun 24. päivänä olimme sitten valmiina lähtöön tavaroinemme ja kelkka peräkärryyn lastattuna. Noutajat tulivat ja niin lähdettiin autoilla kohden pohjoista. Kilpisjärvellä Peeran majoilla yövyttiin. Siellä vielä arvailin paikkaa, mihin minut viedään. Katselin kartasta sopivia kohteita ja löysinkin muka sopivan kämpän.
Aamulla sitten pakkauduimme tavaroinemme kolmen moottorikelkan ja reen kyytiin. Maija ja minä istuimme rekeen ja Jussi ryhtyi kelkkani kuljettajaksi. Kelkkoina oli kaksi veteraani-ikäistä Yamahaa ja yksi uusi Lynx.
Peeran majoilta Karavaanimme lähti kohti länttä eli Könkämäenolle. Heti tien yli päästyämme jouduttiin nostelemaan kelkkaa pehmeästä lumesta, mutta sitten kun päästiin reitille matka sujuikin ongelmitta. Tässä vaiheessa vielä kuvittelin, että ajamme uutta Viktoria-reittiä Kilpisjärvelle ja sieltä Käsivarren kelkkareitille. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan käännyimme Ruotsin puolelle länttä kohden. N. 15 km Ruotsin puolella reittiviitoista lukemalla sitten selvisi, että ollaan menossa Rostojärvelle, joka on Norjan ja Ruotsin rajalla 30 km Peerasta.
Oli varmaan joskus porukan kuullen haaveillut, että Rostojärvellä olisi varmaan kiva joskus käydä. Nytpä he sitten päättivät toteuttaa haaveeni.
Rostojärveltä oli varattu kaksi kämppää majoitustiloiksi ja pilkkiluvat kalastusta varten. Päivät kalastimme ja iltaisin oli sitten saunomisen lisäksi Kalevala-aiheista ohjelmaa, jota ystäväni olivat ennakkoon hyvin harjoitelleet. Heistä kaikista löytyi nyt uutena piirteenä runoilija. Lahja, joka oli ollut heissä tähän asti piilossa. Kalevala-mittaiset runot, jotka he olivat tehneet, he esittivät antaumuksella ja ne ovat nyt minulla kirjoitettuina talletettuna. Syntymäpäivälahjana sain heiltä Suomi-verryttelynpuvun, josta olin ehkä myös joskus ääneen haaveillut.
Kalastus tuotti tulosta kohtalaisesti. Pääasiassa harria, mutta myös muutamia rautuja saimme. Pentin keittämä raututauro oli yhden illan herkkuateria. Toisena iltana oli vuorossa Pentin savustamat harrit. Yleensäkin kalaa syötiin runsaasti syntymäpäiväkakun lisäksi. Kakku oli muuten tehty moottorikelkan malliseksi.
Sää oli meille suotuisa. Aurinko näkyi ajoittain eikä tuulikaan haitannut. Alue on täysin puutonta, joten kova tuuli olisi kiusallinen.
Kaikki hauska loppuu aikanaan. Niinpä Rostoltakin oli lähdettävä. Matka puuttomassa tunturissa kelkoilla on mieleenpainuva kokemus, varsinkin kun sää on suosiollinen.
Ruotsissahan kelkkailu on vapaampaa kuin Suomessa. Yleensä siellä saa kelkkailla vapaasti reittien ulkopuolellakin. Vain luonnonsuojelu- ym. erityisalueilla pitää pysyä reitillä. Reitit on merkitty hyvin, joten mielellään niillä pysyykin. Rostojärven seutu on rakettikoealuetta ja siellä ei saa poiketa reiteiltä.
Pentin ja minun veteraanijammut -80-luvun alusta pelasivat moitteettomasti koko reissun ajan. Karin uusi Lynx vähän juonitteli. Savusi eikä antanut oikein tehoja. Myöhemmin selvisi, että tulpassa oli vikaa ja elektroniikkaa piti ohjelmoida uudelleen. Että semmoisia nämä uudet kelkat.
Kun näette sinivalkoisella vaihdepyörällä pyöräilevän Suomi-verkkareissa olevan harmaapartaisen vaarin, nostakaa kättä.
Ystäväpiirissämme, johon kuuluvat vaimoni Maijan lisäksi Kari, Anneli, Pentti, Marjatta, Jussi ja Airi, on ollut tapana järjestää pyöreille vuosille suljetulle piirillemme erikoissyntymäpäiväjuhlat.
60-vuotisjuhlista on sovittu, että sankari itse ja puolisonsa eivät tiedä etukäteen paikkaa ja ohjelmaa. Aika on tietenkin sovittava, että kaikki pääsevät mukaan. Karin synttärit olivat pari vuotta sitten, kun hän on joukon vanhin. Seuraavana oli minun vuoroni. Olen synty nyt huhtikuussa 1945.
Pitkin talvea, ilmeisesti jo syksyllä, porukka kokoontui salaisiin kokouksiin, joihin ei tietenkään kutsuttu minua ja Maijaa. Sitten joskus helmikuussa sovittiin ajankohta, joka sopi kaikille. Se oli pääsiäisen aika eli maaliskuun viimeinen viikonloppu. Vähän myöhemmin tuli kirjallisena varusteluettelo tavaroista, jotka tulisi varata mukaan. Luettelossa oli mm. pilkkivarusteet, moottorikelkka ja reki. Kuljettaja kelkalle olisi järjestäjien toimesta. Tästä sai jo pienen aavistuksen siitä, mitä olisi tulossa.
Maaliskuun 24. päivänä olimme sitten valmiina lähtöön tavaroinemme ja kelkka peräkärryyn lastattuna. Noutajat tulivat ja niin lähdettiin autoilla kohden pohjoista. Kilpisjärvellä Peeran majoilla yövyttiin. Siellä vielä arvailin paikkaa, mihin minut viedään. Katselin kartasta sopivia kohteita ja löysinkin muka sopivan kämpän.
Aamulla sitten pakkauduimme tavaroinemme kolmen moottorikelkan ja reen kyytiin. Maija ja minä istuimme rekeen ja Jussi ryhtyi kelkkani kuljettajaksi. Kelkkoina oli kaksi veteraani-ikäistä Yamahaa ja yksi uusi Lynx.
Peeran majoilta Karavaanimme lähti kohti länttä eli Könkämäenolle. Heti tien yli päästyämme jouduttiin nostelemaan kelkkaa pehmeästä lumesta, mutta sitten kun päästiin reitille matka sujuikin ongelmitta. Tässä vaiheessa vielä kuvittelin, että ajamme uutta Viktoria-reittiä Kilpisjärvelle ja sieltä Käsivarren kelkkareitille. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan käännyimme Ruotsin puolelle länttä kohden. N. 15 km Ruotsin puolella reittiviitoista lukemalla sitten selvisi, että ollaan menossa Rostojärvelle, joka on Norjan ja Ruotsin rajalla 30 km Peerasta.
Oli varmaan joskus porukan kuullen haaveillut, että Rostojärvellä olisi varmaan kiva joskus käydä. Nytpä he sitten päättivät toteuttaa haaveeni.
Rostojärveltä oli varattu kaksi kämppää majoitustiloiksi ja pilkkiluvat kalastusta varten. Päivät kalastimme ja iltaisin oli sitten saunomisen lisäksi Kalevala-aiheista ohjelmaa, jota ystäväni olivat ennakkoon hyvin harjoitelleet. Heistä kaikista löytyi nyt uutena piirteenä runoilija. Lahja, joka oli ollut heissä tähän asti piilossa. Kalevala-mittaiset runot, jotka he olivat tehneet, he esittivät antaumuksella ja ne ovat nyt minulla kirjoitettuina talletettuna. Syntymäpäivälahjana sain heiltä Suomi-verryttelynpuvun, josta olin ehkä myös joskus ääneen haaveillut.
Kalastus tuotti tulosta kohtalaisesti. Pääasiassa harria, mutta myös muutamia rautuja saimme. Pentin keittämä raututauro oli yhden illan herkkuateria. Toisena iltana oli vuorossa Pentin savustamat harrit. Yleensäkin kalaa syötiin runsaasti syntymäpäiväkakun lisäksi. Kakku oli muuten tehty moottorikelkan malliseksi.
Sää oli meille suotuisa. Aurinko näkyi ajoittain eikä tuulikaan haitannut. Alue on täysin puutonta, joten kova tuuli olisi kiusallinen.
Kaikki hauska loppuu aikanaan. Niinpä Rostoltakin oli lähdettävä. Matka puuttomassa tunturissa kelkoilla on mieleenpainuva kokemus, varsinkin kun sää on suosiollinen.
Ruotsissahan kelkkailu on vapaampaa kuin Suomessa. Yleensä siellä saa kelkkailla vapaasti reittien ulkopuolellakin. Vain luonnonsuojelu- ym. erityisalueilla pitää pysyä reitillä. Reitit on merkitty hyvin, joten mielellään niillä pysyykin. Rostojärven seutu on rakettikoealuetta ja siellä ei saa poiketa reiteiltä.
Pentin ja minun veteraanijammut -80-luvun alusta pelasivat moitteettomasti koko reissun ajan. Karin uusi Lynx vähän juonitteli. Savusi eikä antanut oikein tehoja. Myöhemmin selvisi, että tulpassa oli vikaa ja elektroniikkaa piti ohjelmoida uudelleen. Että semmoisia nämä uudet kelkat.
Kun näette sinivalkoisella vaihdepyörällä pyöräilevän Suomi-verkkareissa olevan harmaapartaisen vaarin, nostakaa kättä.
Rostojärven majoja
| 
Rostojärvellä
| 
Päivänsankari ja vaimo
| 
SkiDoo -kakku!
|
RSS Feed
