TERHI 10 Proton tarina                                                                                    pääsivulle/back to the index page

 Kemijärven moottorikelkkamuseo on hankkinut kokoelmiinsa alumiinisen moottorikelkan, jonka syntyhistoriasta seuraavassa:

Valmet Oy päätti yhteistyössä Korpivaara Oy:n kanssa lähteä kehittämään Terhi-perämoottorien täydennykseksi talviharrastuksia varten moottorikelkan.  Sitä varten perustettiin v. 1969 työryhmä, joka konstruoi kaksitelaisen moottorikelkan ja valmisti kaksi prototyyppiä testausta varten. 

Valmetin ensimmäinen proto oli kuvassa etualalla oleva oranssi lasikuituinen kelkka. 

Kelkan ominaisuuksiin ei kuitenkaan oltu tyytyväisiä, vaan sitä haluttiin kehittää edelleen.  Tehtävä annettiin v. 1971 Oulun yliopiston koneinsinööriosaston opiskelijaryhmälle, ja tavoitteeksi määriteltiin seuraavia ominaisuuksia:

Kelkan tuli olla kevyt, alle 100 kg ja kuljetettavissa henkilöautossa ilman peräkärryä purettuna osiin tai farmariauton sisällä kokonaisena.  Lisäksi sen tuli selvitä hyvin maastossa ja pehmeässä lumessa.  Kelkan myyntihinnan tuli asettua alemmaksi kuin senhetkisillä kelkoilla; nykyhinnoin sen tulisi olla ostettavissa alle kahden tuhannen euron hinnalla.  Tavoitteena oli eräänlainen lumimopo tai –skootteri.

Projektiryhmä tarttui ennakkoluulottomasti tehtävään, eihän kenelläkään ollut minkäänlaista kokemusta moottorikelkoista.  Prototyyppejä valmistettiin konetekniikan laboratoriossa ja niitä käytiin testaamassa Kemijärvellä Lantungissa.  Konstruktio kehittyi tilaajan toiveiden mukaisesti: se keveni ja yksinkertaistui ja sen ajo-ominaisuudet paranivat. 

 
Vanha ja uusi malli Kemijärven jäällä talvella 71-72.

Koska tilaaja oli laitteen ominaisuuksiin tyytyväinen, se tilasi kaksi lopullista prototyyppiä, jotka olisivat tehdasvalmistuksen perustana.  Ne rakennettiin kevään 1972 aikana ja luovutettiin Valmet Oy:n Jyskän tehtaalle, jossa tuotanto aloitettiin.   

 
Kuva alumiinisesta prototyypistä.  Kelkka on valmistettu v. 1972 Oulun Yliopiston konepajatekniikan laboratoriossa.  Rakentajina olivat koneinsinööriosaston teekkarit.  Moottori Husqvarna 8 hv, 150 cc, sijainti takaosassa.  Paino 107 kg.  Kelkka oli Valmetin Jyskän tehtaalla mallina tehdasvalmistuksen suunnittelulle.  Tehtaalla tuotannonsuunnittelijana toiminut Eero Penttinen pelasti sen romukuormasta ja kunnosti ajokelpoiseksi.  Kelkka on ollut Penttisellä kalastus- ja puunajokäytössä kymmenkunta vuotta.  Moottorikelkkamuseon kokoelmiin se hankittiin 17.2.2008. 

Terhi 10 kelkkaa ryhdyttiin valmistamaan Valmetin Jyskän tehtaalla ja sittemmin Velsan tehtaalla Kurikassa.  Tehdastekoinen Terhi 10 kelkka ei ollut erityinen myyntimenestys, ja sen valmistus lopetettiinkin muutaman vuoden kuluttua.  Varmasti tähän vaikutti se, että silloisella tekniikalla ja osaamisella jouduttiin tyytymään kompromisseihin: ei ollut käytössä pitkälle kehittynyttä elektroniikkaa, uusia voimalaitteita hybridijärjestelmineen, ei pienikokoisia sähkölaitteita eikä uusia keveitä komposiittimateriaaleja.  Syntynyt tekninen ratkaisu ei ollut riittävän toimintavarma eikä houkutteleva.

Suurin syy oli silti se, että kelkkailun kehitys meni aivan eri suuntaan kuin silloin kuviteltiin.  Kelkoista tuli suuria, voimakkaita ja urheilullisia.  Niillä piti päästä lujaa ja niiden tuli olla monipuolisesti varusteltuja.  Kelkkailusta tuli vauhtilaji ja maastoliikkumisen sijaan moottorikelkoille ryhdyttiin rakentamaan kelkkailureittejä, joilla liikkumista voitiin asianmukaisesti ja turvallisesti harrastaa.  Moottorikelkkailun suuri suosio ja merkittävä asema talviturismin vetovoimana osoittavat, ettei valittu suunta ollut huono. 

 
Kuvassa tehdastekoinen Terhi 10, jossa on muovinen korirakenne. 

Terhi 10 miellytti kuitenkin tiettyä käyttäjäkuntaa.  Huolimatta pienestä (10 hv) moottoritehosta se oli tehokas kuorman vetäjä umpihangessa, koska se ei uponnut pehmeäänkään lumeen eikä ruvennut kuopimaan tyhjää.  Pieni nimellisteho välittyi onnistuneesti telamattoon.  Terhiä arvostivat metsän harvennusta ja muita –hoitotöitä tekevät, jotka saivat käyttöönsä suomenhevosen korvikkeen, apuvälineen vaikeisiin lumiolosuhteisiin. 

Onko tämä pelkkää historiaa vai voisiko tällaisella kelkalla olla vieläkin käyttöä?   

Kaikkia luonnossa liikkujia ei nykyinen vauhdikas ja äänekäs moottorikelkkailun konsepti tyydytä.  Arvostetaan rauhallista menoa, hiljaisuutta ja luonnon rauhaa.  Silti olisi tarvetta kulkupelille, joka veisi luotettavasti haluttuun kohteeseen tavarat ja vaikkapa liikuntarajoitteisen ulkoilijan.  Seuraava visio voisi olla toimiva: 

Moottorikelkka on kevyt ja se käyttää luomuenergiaa.  Kelkka tekee pienen pilkkiretken pelkkien akkujensa avulla, mutta pidemmällä matkalla käynnistyy pienikokoinen, lähes saasteeton ja äänetön voimanlähde, joka tuottaa sähköiseen voimansiirtojärjestelmään tarvittavan tehon.  Kelkan ohjaus tapahtuu elektroniikan avulla eikä ohjaussuksia tarvita.

Kevyt laite kulkee pehmeänkin lumen pinnalla, ei uppoa jään päällä olevaan sohjoon, mutta vetää väsymättä kuorman.  Ajonopeus on riittävä lomalaisen kiireisiin tai metsän harventajan askareisiin.  Ajokkia voi käyttää ympärivuotisesti, eikä sen joustava telasto jätä luontoon korjautumattomia jälkiä. 

Moduulirakenteen ansiosta kelkka voidaan purkaa kuljetettavaksi ilman peräkärryä.  Yksi ihminen jaksaa nostaa sen kyytiin.  Tällainen lumimopo tai oikeammin maastomopo maksaa varustelusta riippuen pari tuhatta euroa. 

Jotain tällaista oli teekkariryhmän kuvitelmissa tulevaisuuden näkymänä tekniikan kehittyessä.  Ehkäpä nyt kun 36 vuotta on kulunut noista ajoista ja teknologia on harpannut aivan uudelle tasolle, joku valmistaja huomaa tässä markkinaraon ja kehittää sen pohjalta vaikkapa menestystuotteen. 

Kemijärven moottorikerho ja erityisesti moottorikelkkamuseon puuhamiehet ovat tehneet mahtavan työn kootessaan yli 180 museokelkan kokoelman kaiken kansan ihasteltavaksi.  Valitettavaa on, ettei kokoelma ole sen paremmin esillä ja turistien ulottuvilla.  Toivoisi, että joku tai mieluummin useampi keskustan liikeyritys huomaisi museokelkkoihin liittyvän potentiaalin ja vetovoiman.  Niitä voitaisiin hyvin käyttää turistien houkuttimena keskustan liikealueelle tuomaan lisää asiakkaita paikallisiin yrityksiin.  Yhdessä ideoimalla luulisi löytyvän kiinteistöjä, joihin voisi sijoittaa kokoelman helmiä turistien ja paikkakuntalaisten iloksi.  Kelkkoja saattaisi olla näytteillä vaikka liikkeiden auloissa, ravintolatiloissa tai missä tahansa, missä ihmiset liikkuvat.

 pääsivulle/back to the index page